perjantai 19. lokakuuta 2012

Niljakas läähätys

Sekavaa vaa
Jaloissa tuntuu ensin voimattomuuus ja sitten alkaa särkeä kantapäitä. On heittäydyttävä kesken työn sänkyyn. Tuvassa on lämpö noussut vuorokaudessa seitsämästä neljääntoista asteeseen, mutta kamarissa on kaksikymmentäkolme astetta. Silti vilu puistattaa hartioita.

Levottoman unen ja valveen rajalla tajuaa, että kuume nousee. Ilta hämärtyy, metsänraja tummuu. Eikö syysloman aikaan kolmeksi päiväksi valittu yksinäisyys mökillä ollutkaan hyvä ajatus, kun ei jaksa hakea tuvasta radiota tai sytytellä edes kynttilöitä ja lamppuja. Hiljaisuus ja pimeä.



Korppi ja ketarat

Naapuriin on matkaa kilometri eikä autoa pihassa. Pieni rapina jossain vintillä . Mielessä käy ajatus piirtämisestä kuumehorkassa ledvaloilla pöydän ääressä extremekokemuksena. Pystyyn nousemisen jälkeen tajuaa että ei ehkä sittenkään. Aavistus siitä, että viikko saattaa mennä ilman viivan viivaa. Riittää kun hakee yöksi käsikopelolla vesikannun sängynviereen, vettä on juotava. Sänky imee sisuksiinsa kuin kohtuun sikiöasennossa. Unenpätkiä ja houreisia ajatuksia. Yö jatkuu ja on alkanut satamaan.

Vessahätä tarkoittaa että on kaivettava taskulamppu, sadetakki ja kumiterät. Ulos menemistä haluaa venyttää viimetippaan. Paluu on kahta auvoisempaa lämpimiin lakanoihin. Herätessä on yltäpäältä hiessä. Olo on niljakas. Pimeä jatkuu. Kello on kolme.
Metsän niljakas läähätys
Nuket nukkumaan