maanantai 6. toukokuuta 2013

Aasinpään jatkaminen



Pilalle mennyt työ. Tämmöisenään tätä ei enää ole, olkoonpa tämä työn nimi sitten vaikka Pässinpökkimät

Pilalle meni piirros, ei voi mitään - enää. Menetettyä ei saa takaisin, jäljellä on vain menetyksestä muistuttamassa valokuva, josta näkee, että ihan kelpo työhän se olisi ollut. Onnistumisen tunnetta ei vain koskaan tullut. Hieno peli vaikka ei soinutkaan. Onnistumisen tunne palkitsee puurtamisen, vaikka seuraava päivä kertookin yleensä totuuden.

Joskus työ tulee vaivattomasti ja nopeasti, syntyy onnellisten tähtien alla. Joku työ on taas yritysten ja uuvuttavien päällekkäisyyksien työstämisen kamppailu, jossa jokin kiehtoo sitä jatkamaan, mutta kokonaisuus ei vain toimi ei sitten millään. Menetetyssä työssä ei ollut kysymys tästä prosessista, vaan kaikki meni hyvin alusta alkaen, mutta tarpeettomassa jatkamisessa kaikki hieno teoksessa pakeni kuin mittarin elohopea paukkupakkasessa näkymättömiin.

Aloitin maalauksen opiskelun Osmo Monton maalausryhmässä 80-luvulla Iisalmessa. Erään työni aiheena oli poika ja aasi. Teos sai suurta ihailua sekä opettajalta että muilta opiskelijoilta.  Kysymys ei kylläkään ollut taidosta vaan tuurista. Monton mielestä teos oli sopiva kurssin kevätnäyttelyyn, ja: ”elä vain enää mene jatkamaan sitä”, sanoi Monto. Aasiakin kehuttiin hyvin maalattuna lehmänä.

Mietin, miksihän se aasi näyttää lehmältä. Aasin kuvia katsellessani tulin siihen tulokseen että aasilla on pitempi pää. Seuraavalla kerralla aloin päätä korjailemaan ja arvaanhan se miten siinä kävi, kaikki herkkyys maalauksesta hulahti pois aasin esittävyyden kustannukselta. Myöhemmin sain jonkun asetelman onnistumaan. Tämän teoksen Monto ottikin huostaansa ja sanoi, että tämän saat vasta kevätnäyttelyn jälkeen ettet vain ala taas aasinpäitä jatkamaan. 

Aasinpäätä on silloin tällöin tullut jatkettua , mutta onneksi harvemmin .

4 kommenttia:

  1. Meillä oli nyt joku "kolmannen asteen yhteys" kun tänä aamuna juuri mietin että mitähän sinulle kuuluu ja nyt kirjoittelit kuulumisia.

    Teoskuvan nähtyäni mietin heti että mikähän siinä on että teos näyttää toisesta valmiilta ja toisesta keskeneräiseltä. Ja toisaalta, sitten kun teos asetetaan esille ei enää kyseenalaisteta sen valmiutta. Eihän kukaan toki keskeneräistä esille asettaisikaan, mutta eikö olisi mielenkiintoista asettaa esille keskeneräisiä ja valmiita töitä sekaisin ja kuulla yleisön ajatuksia. Yleisö saisi tosin kommentoida nykyistä aktiivisemmin.

    Hymyilytti tuo Monton sinulle antama kommentti "elä vain enää mene jatkamaan sitä", sillä muistan sinun käyttäneen tuota samaa lausetta jollekin ryhmässämme Portaanpäässä 2006-2007 ;P

    VastaaPoista
  2. Kiitos Henna. Piirros taitaa kestää keskeneräisyyttä paremmin, yleensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta. Viivat elävät paremmin itsekseen keskeneräisinäkin kuin maalit ja kolmiulotteiset muodot.

      Poista
  3. Hyvä kirjoitus. On taito osata lopettaa maalaus. Tämän kun muistaisi aina itsekkin.

    VastaaPoista