sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Marras

Lätäköitä paperilla, työn lumo muuttui kun tussi kuivui


Marras on kuin hiiltä ja tussia märälle paperille, jossa vesi tiivistyy pisaroiksi tyhjyyttä kohden haroittaviin oksiin harakalla tai ilman, se on piirtäjän kuu hillityin värein. Miten kauan pitää elää ennen kuin marraskuun kauneuden tajuaa?


Pyöräilen sumussa ja  aamupäivän pilvihämärässä  kuin suuressa piirustuksessa työhuoneelle, jossa rapsautan  putkivalot päälle huomatakseni niiden räikeyden rikkovan lumouksen, siksi sammutankin ne heti. Himmeässä luonnonvalossa voi sentään tihrustaa puolivalmiita töitä kahvin tippuessa ja korahdellessa keittimessä. En kaipaa putkivalohoitoa, vaikka jossain vaiheessa ne kuitenkin on sytytettävä, kun alkaa töihin, siis fyysisessä mielessä. Aiheen valitsen nyt ihan muusta kuin marraskuusta, tai saahan se olla näyttämönä valosta pimeään  kahden ihmisen  vuorovaikutteisessa  toiminnassa.




Marraskuuta ei tarvitse piirtää, niistä vaan tulee sellaista riisuttua elämää.

Päivän mietelauseesta

Matomies marras

Taakseen katsomatta



Unessa  kontattu  marraskuu

1 kommentti:

  1. Kaunista on. Sekä teksti että kuvat. "Matomies marras"...HUIPPU!!!!

    VastaaPoista