keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Katse takakanteen - dokumentoinnista

Piirustuksia vuosilta 1998-2000


Kehä 3 länteen, 1999, 50x70cm

Jos alkaa penkomaan vanhoja piirustuksia, niin siinä voi vierähtää päivä ilman, että saa mitään muuta aikaiseksi. Ajatukset pyörivät, ai niin, mulla oli tuokin työ ja tämähän on kiinnostava, miksiköhän en tuotakaan ole esittänyt koskaan. Voisikohan tuota vielä jatkaa, mikähän kehys tuohon sopisi. Tuo vanha pieni luonnoksen sytös kävisi kollaasina jonkun uudemman kulmaan.

Ideoihin harvemmin tulee palattua, niin että tekisi uuden työn vanhan pohjalta. Sitä tuntee eläneensä tuon ajan ja haluaa keskittyä uusiin kuvioihin. On vaan annettava periksi sille, että hyvä idea on liian monta kertaa tullut tärvellyksi huonolla toteutuksella.


Ensimmäinen päivä, 1999

Jos jotain työtä ei ole sanut seinälle aikoinaan, niin voihan sitä kotisivuillaan esitellä, tosin sellaiset vuosiluettelolokeroinnit sivuilla ovat minusta hiukan tylsiä. Jospa tämä blogi tarjoaisi mahdollisuuden vanhojen löytöjen esille tuomiseen hiukan elastisemmassa muodossa, ja onhan tämä myös sellaista oman työn dokumentointia osaltaan. Yksi syy blogin pitämiseen onkin se, ettei minulle juuri ole mitään muistiinpanoja.


10 käskyä: Älä Huoritele 1999, ( ne loput yhdeksän ovat vielä tekemättä)


Kysyin vakuutusyhtiöstä vakuutusta teoksilleni ja kiinnostuin, koska hinta ei ollut tolkuton. Vakuutushinnaksi laskettiin noin noin 40 euroa vuodessa, mutta se vaatisi jonkinlaisen luetteloinnin hintoineen. En tiedä miten kauan siinä menisi, jos jokaisen työn kävisi läpi ja ottaisi oikein kuvankin luetteloon.

Myydyistäkin teoksista pitäisi olla kuva, koska oikeudet säilyvät tekijällä, vaikka originaali onkin myyty. Dokumentointi on jokaisen kuvataiteilijan omalla vastuulla. Kuva jättäisi myös jotain jälkeen, vaikka teos tuhoutuisikin. Enpä todellakaan haluaisi Olli Lyytikäisen kohtaloa, että työhuone palaisi varastoineen, vaikkakin siitä saisikin rahallista korvausta.

Kymmenen vuotta sitten tapahtui dokumentoinnissa digitalisoinnin murros yksittäistenkin taiteilijoitten kohdalla. Kaikki oli sitä ennen kuvattu diafilmille ja uudempi on tietokannoissa digitaalisena, näin lienee useammalla kuvataiteilijalla. Onneksi diakuvaamisesta on päästy tuossa mielessä. Muistan sitä ättäröintiä, kun tarjosi töitä johonkin näyttelyyn diojen perusteella. Dialle kannattaisi varmaan jatkaa kuvaamista, jos oikeasti haluaisi kestävää dokumentointia, mutta kuvien muunlainen käyttö olisi hankalaa, ja toisi mukanaan lisää työvaiheita.


Ain laulaen työtäs tee, 2000, 180x 120cm


Siirtoa, 1999
Mato ja matkamies, 1999

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti