Paperi, kivi, sakset -pelin ideaa voidaan soveltaa kaikkeen elämään liittyvään. Itse pohdiskelen luonnoksen, piirtämisen ja maalauksen eroja. Voisi ajatella, että pitemmälle viety piirtäminen voittaa luonnoksen, mutta maalaus voittaa piirtämisen, mutta maalaus häviää luonnokselle koska se voi muuttaa sitä, peittää uusilla ajatuksilla.Pitemmälle viedyissä piirroksissa luonnosten käyttö on minulle hieman hankalaa, silloin jo valmiiksi lukittu ajatus ohjaa tekemistä ja jotain herkkyydestä häviää, jäljestä tulee helposti elotonta. Tuntuu, kuin aina viivan pitäisi olla vapaa menemään minne se vain yks kaks haluaa, ajatus on niin nopea reagoimaan ja vuorovaikutus tulee jo tehdyn analysoinnille ja tulevalle.
Luonnoksia on helpompi käyttää maalaukseen ja valööripiirtämiseen, nehän mitä ovatkin lähempänä toisiaan. Voisi heittää ajatuksen että puhdas valööripiirtäminen jota esim. Mika Karhu tekee ei ole piirtämistä ollenkaan vaan maalamista mustalla. Sitä paitsi, sehän on hidasta puuhaa.
Minulla on isoja piirroksia jotka olen aloittanut pienestä viivasta, joka sitten lähtee leviämään kuin home muodosten kuvioita ja hahmojakin. Sinne tulee sitten jopa jotain tapahtumaan liittyvää suodattuen niistä ajatuksista, joita tekemisen hetkellä on päässä pyörimässä. taii... ei sitten tule yhtään mitään, viivasto ei vain lähde pelittämään.
Näissä kahdessa kuvankäsittelyllä muokatussa luonnoksessa on käytetty samaa piirrustusta lähtökohtana.
Piirroksen valokuvaaminen ja tietokoneella tarkastelu voi aukaista umpiota, johon on itsensä piirtänyt, kuvankäsittelyllä voi tehdä kokeita onko aihiosta enää mihinkään. Tuloksena on sommittelua kuten mustia vyöhykkeitä, (möykkyjä) päällekäisiä kuvia tasoissa, väriä ja tietenkin sisältöjä. Ollaankin jo siirrytty maalaamiseen.
Tämä aikaisemmin kuvankäsittelyllä tehty luonnos piirrustukseen ei toteutunut lopullisessa teoksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti