Ihmeparaneminen

Ihmeparaneminen, 2011-12 hiili nepalinpaperille  liimattu puuvillakankaalle 190x 240cm

Kohinoor leijuu gallerissa kun ripustan näyttelyä. Galleristi tuskailee fiksatiivin hajua vaikka suihkutin sitä tunteja sitten aamulla työhuoneellani. Ainetta voisi vaikutuksesta päätellen käyttää kloroformin korvikkeena.

Itse hieman flunssaisena ja pää pyörällä sain vääntää töitä väsymyksen rajamailla. Näissä hommissa kun ei sairaslomaa voi itselleen antaa näyttelyä edeltävinä päivinä, varsinkin jos piirustukset kaipaavat vielä virittämistä, loppusilausta.

Yleisnäkymää

Vasemmalta Hidas Koira, ulkona reipas kävelijä ja oikealla Vieremän Koitto

Avajaispäivän aamuna ei tyrmäävää fiksatiivin hajua enää ole, ja luonnonvalo kylpee galleriatilassa valaisten työt tavalla, jota keinovalo ei ikinä voi korvata. Hetki jolloin näkee näyttelyn valmiina on palkitseva.

Pelastajakoira pelastaa nyt kadullepäin

Ihmeparaneminen ja Veivareita ja korentoja

Kanttarellimaa, 2012, 90x200

Teosten nimetkin on tällä kertaa etukäteen mietitty ja voi mennä kotiin lepämään muutamaksi tunniksi, lähinnä konkretisoimaan väsymystään. Tekisi mieli jäädä sänkyyn, mutta omiin avajaisiin on mentävä vaikka pää kainalossa.

Avajaisissa ei väsymystä huomaa, sali on täynnä väkeä ja tunnelma on hieno. Vasta illalla meinaan nukahtaa ravintola Sampon ruokapöytään parin viinilasillisen jälkeen. Kymmeneltä kotiin omista avajaisista, en olisi uskonut.

Jäätymisraja, 2012, 189x150cm, kollaasi

Lähentely-yrityksiä laajenevassa maailmankaikkeudessa, 2012, 50x65cm