 | |||
| Vieremän Koitto, 2011 |
Liisterikeli liimaa sukset latuun ja paidan selkään, ehkä olisi sittenkin pitänyt laittaa kynttilää suksen pohjaan lipsumisen kustannuksella. Kun joudun antamaan latua perässä lähtijälle mieleen hiipii tietoisuus, ettei lusikkaa nyt tulekaan. Koulun uudesta televisiosta on katsottu koko edellinen viikko Grenoblen olympialaisten hiihtolajeja.
Tulokset ovat ihmeellisesti säilyneet jossain aivojen sopukoissa tänne asti: Franco Nones, Italia - kultaa, Harald Grönningen, Norja - kultaa. Eero Mäntyranta, Suomi - hopeaa ja pronssia, ja viestissä Vyacheslav Vedeninin kanssa loppusuoran kamppailun voitto pronssista.
Uusimpien kisojen metallit ovat pyyhkiytyneet takaraivosta lähes kaikki. Kuka muistaa Lake Placidin 15 kilometrin pronssimitalimiehen nimeä? En minä ainakaan.
Koko syksy oli kannettu Iisalmen sanomaa ja Maaseudun tulevaisuutta koululle paperikeräykseen, jotta koululle Matkusjoen varrelle saataisiin televisio, ja saatiinhan se. Olympialaisten avajaispäivänä se oli luokan nurkkaan ilmestynyt. Välitunnilla hiihdettiin puolen kilometrin lenkkiä, laulutunnilla laulettiin jalkapotkee suksinotkeeta sujuilevasti. Sitten viisi kilometriä hiihtämällä kotiin.
