Ääni ja viiva

                                       Yksityiskohtia Galleria Amassa olevista piirustuksista

Ääni ja viiva

Galleria Amassa Helsingissä Taiteiden yönä 26.8. klo 20-21  (Rikhardinkatu 1)

Laulaja Pia Skibdahl luo äänellään viivapiirustuksiin vuorovaikutteisen teoksen.

Millainen punos syntyy äänestä ja viivasta? Miten teosten aika ja tila koetaan kun niihin lisätään ihmisääni,  jonka lähtökohtana on piirustusten luoma tunnetila?


Olen paikalla Galleria Amassa esittelemässä näyttelyäni osana taiteiden yön ohjelmaa klo 18.30 ja 19.30 (esittelyt noin 20-30 min.)

Pia Skibdahlin sivut:
http://www.viriditas.fi/

"Hoitavan laulun pioneeri, laulajatar ja äänipedagogi Pia Skibdahl tunnetaan erityisesti Hildegard von Bingen -tulkinnoista sekä uraauurtavasta työstä meditatiivisen laulun parissa." (Ylen Klassinen)

 http://yle.fi/musiikki/klassinen/juttuarkisto/pia_skibdahl_on_hoitavan_laulun_pioneeri_31313.html

Ama, deus ja ferdinand

Näyttely Galleria AMAssa 6-28.8.
kuva Jouko Vatanen

Yhteisymmärrys, 2011

Nyt se sitten on valmis ja avajaisetkin on pidetty, siis näyttely Galleria Amassa Helsingissä. Kaikki sujui mukavasti. Avajaisissakin kävi paljon väkeä. Haasteellisimmaksi osoittautui yllättäen teosten nimeäminen. Miten vaikea onkaan antaa piirustuksille nimiä, juuri kun on saanut ne gallerian seinille lukuisten kokeiluiden jälkeen. Galleristi tulee ihan yllättäen kynän ja paperin kanssa ja alkaa tehdä näyttelylistaa, eikä aikaa ei ole tuhlattavaksi asti, listat pitäisi saada hintoineen avajaisiin viimeistään. 

Silloin iskee tyhjyyden tunne, aivot ovat off -asennossa eikä nimiä tule. Monella työllä on jo nimi. Se on tullut jo tekovaiheessa. Niistä on helppo aloittaa listantekoa, mutta minun tapauksessani kolmanneksessa töistä ovat nimet olleet tuloksettomasti hautumassa. Juuri nuo työt ovat jotenkin alitajunnan ohjaamia, eikä niihin saa minkäänlaista verbaalia yhteyttä, ei ainakaan näyttelyripustuksen haasteellisessa ilmapiirissä.

Kotimatkalla Helsingistä Kuopioon alkaakin sitten jälkisytytyksellä nimet putkahdella. Kasvis-, ihmis- ja hyönteisaiheinen iso piirustus sai nimen Sipulisilmät näyttelylistaan. Ne kasvikset olisi nimestä pitänyt karistaa liian ilmeisinä ja laittaa nimeksi moniselitteisempi Veivareita ja korentoja. (Tällä nimellä teos saakin jatkaa elämäänsä toisaalla.)

Bai Bai,  2011, 40 x 21 cm

Keskustelu, 2011, 40 x 50 cm

Lamsus,  2011, tussi

Sipuli silmät (Veivareita ja korentoja), 2011

Ferdinandin talipallot , 2011, 250 x 150 cm

Haihattelua

Piilopaikka 2011 Haihatus

Haihatus -näyttelyn salliva ilmapiiri on nautinto myös osallistujalle. Kiireinen kesä ei ollut esteenä, kun näyttelyyn pyydettiin mukaan. Uusiin ihmisiin ja paikkoihin tutustuminen on aina mukavaa, varsinkin Haihatuksessa. Pitkästä aikaa tein vaijereihin ripustettavan piirustusinstallaation. Piirustukset suhteessa tilaan on se varsinainen juttu.Vintillä käydessäni ihastuin heti yhteen loukkoon, vaikka näyttelyn järjestäjät Merja Metsänen ja Raimo Auvinen olivat varanneet valoisan huoneen alakerrasta. Ripustusta tein kahteen otteeseen, koska sekä tila että idea muuttuivat, ja piirustukset, jotka ensimmäisellä kertaa toin mukanani eivät aivan uuteen ideaan sopineet. Toisella kertaa avajaisten alla ripustaminen sai loppusilauksen. Ripustuksessa on mukana muutamia kymmenen vuotta vanhoja piirustuksia uusien seassa, samalla teemalla.

Haihatuksen pihalla on myös jurtta

Haihatuksen sivut

Ossibussin sivut (jurtta)

Ars Jyrkkä

Pelastajakoira pelastaa tänä kesänä Jyrkkäkoskella

Ars Jyrkkä. Jussi Auliksen, Seppo Kääriäisen, Jukka Mularin, Leena Tikkasen ja Arto Väisäsen taidenäyttely Jyrkkäkosken ruukilla Sonkajärvellä 1.6.-4.9.2011.

Jyrkän ruukki on avoinna kesällä 15.5.-11.09.2011 ma-pe klo 9-19, la klo 10-20, su klo 11-18.
Jyrkäntie 1930, Sonkajärvi. Ruukintupa puh. 0440-743 000 tai 050-557 4634

Lätäköitä paperilla

Tussivesi valuu norona lattiakaivoon. Lattialla on papereita, joiden mustista lätäköistä heijastuu ikkunanäkymät. Hermoja on alkanut kiristämään, kun radioon on työn touhussa jäänyt jokin kaupallisista kanavista mölymusiikkeineen ja kaakattavine juontajapareineen. Ylen klassinen rauhoittaa. Kahvimuki kädessä on hyvä jäädä tutkiskelemaan aikaansaannoksia, tulisiko nyt parempi päivä? Eilen repeytyi iso paperi, kun märkä japaninpaperi ei kestä liikuttelua, siinä valui monen päivän työ hukkaan. Ehkä. Ainakin nuo repaleiset paperit vetävät mielenkiinnon uudelta tekemiseltä. Kohta lämpiääkin vesi liivatepohjaista liimaa varten, jolla saa palat yhteen. Puuttuvat osat tuovatkin työhön kaivattua tyhjää tilaa, repeytymät alkavat ilmaiseman asioita, joita olen jollain tasolla tavoitellut.

Montakohan metriä sitä tulee vedettyä viivaa päivässä? Kysymys ei liene relevantti, koska vain onnistuneilla töillä ja viivalla on merkitystä.Viivat ovat kuitenkin alkaneet sykkeröitymään vyyhteihin ja pyrkimään ulos  suorakaiteesta ja kaksiulotteisuudesta. Sienirihmastoon ei nyt tullutkaan hahmoa, eikä mitään muutakaan, en silti halua siirtyä abstraktiin, siksipä kollaasi saakin figuratiivisen osionsa toisesta työstä.

Ferdinand

Mustarastas, 2010

Siipi, 2011

Viestintuoja, 2009 (osa)

Ferdinand, kollaasi , 2008

Kuollut punatulkku muovisankossa

Samassa veneessä, 2010

Joskus tuleee piirrettyä lintuaiheinen teos. Ei siis mitään tarkkoja ja hienoja kuvia tyyliin von Wright, jonka linnut takertuvat jähmettyneinä jaloistaan oksaansa  kuin kukat alistettuna biologiseen tarkkailuun.
Lintulauta on lohdun alttari.
Lohtua liikkeen ja rytmin tarkkailussa, irtautumista omista maallisista murheista ja kiireistä katsellessa  nopeita lentopyrähdyksiä, joita ei oikein ehdi  tajuta. Hetkessä nuo kaiken symbolit ovatkin lentäneet tiehensä.
Nythän tosin onkin jo pönttöaika lintujen suhteen, saisipa tehtyä jokaiselle täällä lentelevälle lajille omansa. Oviaukot kahden millin välein.

Kurjasava koe