Tuhotuneet teokset

Piirtäessä tulee tehdyksi töitä, jotka jäävät mappiin Ö. Siellä ne odottavat josko niitä joskus jatkaisi tai viskaisi roskiin. Leikkaamalla parhaan kohdan voi saada ihan kelvollisen pienemmän piirroksen tai osan kollaasiin.

Tyypillisin vikatikki on alkaa jatkamaan työtä, vaikkapa mustaamalla tummemmaksi joku osa, tai yrittämällä kumittaa. Joskus kun jo olen lähtöaikeissa työhuoneelta niin saattaa tulla ajatelleeksi, että eipäs tänäänkään tullut mitään aikaiseksi, niinpä sitä sitten käy hakemassa mappi ö:stä sellaisen 10 piirroksen nipun ja sitten alkaakin mustalla tussilla läträäminen. Ehkäpä siinä sitten piirtäminen on rennoimmillaan, koska seuraavana aamuna, kun tussi on kuivunut huomaa, että siellähän on pari mielenkiintoista, oman tekemisen mittapuussa hyvääkin työtä.

Pahempi juttu on tässä jos suhteellisen työläs ja iso piirustus ei ihan tunnu vielä valmiilta, ja reiluun tyyliin jatkamalla työ menettääkin jotain sen herkkyydestä ja jotain ties mitä, jota ei oikein edes tajua. Esitänkin tässä muutaman työn joista on vain kuvat jäljellä. Mietin että kannattaisikohan kuvan pohjalta tehdä remixit.

Kävin katsomassa Helsingin kaupungin taidemuseossa Tennispalatsissa Georg Baselitzin näyttelyn Remix. Eivät nuo uudet versiot minua ainakaan puhutelleet kuten vanhat. Ne vaikuttivat jotenkin ohuilta ja nopeilta. Mielenkiintoisempi oli video, joka esitteli Baselitzia.

Työt videolla olivat parempia ja hehkuvampia. Baselitz puhui siinä todella mielenkiintoisesti tekemisestään ja taustoistaan. Mielenkiintoa lisäsi keskustelu 16 vuotta nuoremman oman itsensä kanssa. Paljon olivat ajatukset muuttuneet ja paljon oltiin edelleen samoilla linjoilla. Baselitz kertoi, että jos työ ei ota valmistuakseen päivän aikana, niin hän heittää sen pois ja aloittaa seuraavana päivänä uuden pohjan.

Baselitzin Remix-versiossa on eri lähtökohta: Raha, tehdä toisinto, kun alkuperäinen versio on myyty. Kopionkin voi sitten myydä kalliilla hinnalla tai laittaa se kiertämään taidemuseoita, vaikka toteutus olisikin alkuperäistä ohuempi.

Muistijäljet, 200 x 90 cm, hiili kankaalle, 2009 (jonka jälkeen teos on tärvelty)